Valoa ja arjen haasteita

Jälleen aurinkoinen päivä. Ihan pian on kevät vaikka varmaan muutamat pakkaset saadaan vielä kestää. Tällä viikolla - perjantaina - alkaa kuitenkin maaliskuu. Maaliskuussa alkaa lähtölaskenta kevääseen ja kesään.

Tässä kohtaa kun aurinkokin paistaa sisälle asti pitäisi kai olla voimissaan ja täpinöissään odotella maan paljastumista lumen alta ja keväisiä lenkkejä. Parina vuotena tähän aikaan ilmassa on ollut masennusta ja väsymystä. Tänä vuonna varsinaista masennusta ei onneksi ole ollut, mutta olen ollut todella väsynyt. Arki on ollutkin aika haastavaa ja tänään teinkin vaikean päätöksen, jonka toivon helpottavan oloani, kunhan ensin hyväksyn päätökseni ja ymmärrän sen olevan totta.

Mieli on samaan aikaa hyvä, huono, odottava ja väsynyt. Mielenkiintoinen coctail. ;) Nyt kuitenkin katse kohti kevättä ja uusia seikkailuja!

Heikomman puolustamisesta

Olen aiemmin puhunut pääasiassa työpaikkakiusaamisesta tai ehkä ennemminkin sivuuttanut aihetta viime syksynä. Nyt ihan siksi, koska inhoan kiusaamista ja toisten ihmisten julkista (tai ei julkista) lynkkaamista, niin annan tukeni henkilölle, joka on heikompaa puolustanut ja rohkealla teollaan saanut itse ikävää palautetta. Käykäähän siis lukemassa suoraselkäisen Heidin ajatuksia aiheesta.

Mitä te teette, kun kuulette tai näette kiusaamista?

Kiitos!

Mä olen niin onnellinen teistä lukijoista! <3 Teidän olemassaolon (ja tietty sisustusmieltymykseni) vuoksi mä olen alkanut hiljalleen jaksaa nostaa itseäni ylöspäin ja suunnata katsetta kohti kevättä!

Kaikki olette tärkeitä, mutta haluan nostaa esille muutaman henkilön.

Dara - kiitos, että olet olemassa ja kiitos, että olet jaksanut kannustaa. Olet tosi-blogiystävä. <3

LOVE - ihana, ihana, ihana! Niin iloinen, niin pirteä eikä pahaa sanaa suustasi pääse koskaan. Olet tärkeä <3

Miia - OKV - Kiitos päivittäisestä tsemppauksesta, täältä noustaan! <3

Soili - Sinä pirteä ihana keltaiseen hurahtanut blogiystäväni, ehkä joskus tapaamme ihan oikeastikin. <3

Ja nyt lyö tyhjää, oon kai liian täpinöissäni. Tiedän, että on vielä maininnan ansainneita tyyppejä siellä ruudun takana. Joku päivä käyn kommenttiboksini läpi ja teen teistä kaikista ihanista kunnollisen postauksen. Ilman teitä tämä bloggaaminen ei olisi mitään enkä tästäkään suosta olisi jaksanut nousta.

Kiitos <3 <3 <3

P.S. Terveisiä myös Jonskulle, Rebeccalle, Sofialle ja Pöppikselle! :)

Ystävyys

Postinjakaja tipautti eilen luukusta ihanan yllätyksen, joka lämmitti mieltä kaiken tämän harmauden ja haasteellisen arjen keskellä. 

Sain ystävänpäiväkortin tärkeältä blogiystävältäni, josta ajan saatossa toivottavasti tulee vielä ihan todellinen ystävä. <3

Hurjan iso kiitos todella kauniista kortista ja äärimmäisen kauniista sanoista! <3 Kortti ilostuttaa silmiäni tuossa sohvapöydällä.

Minulla on paljon tuttuja ja kavereita, mutta todellisia ystäviä vain muutama. Olen todella tarkka siitä, kenet päästän sydämeeni ja kehen luotan kuin kiveen. Ystävyys on jotain sellaista, joka syntyy ja kasvaa ja on olemassa vaikka toista ei usein tapaisikaan tai olisi yhteydessä.

Tämän kauniin eleen myötä haluan toivottaa hyvää ystävänpäivää muillekin blogiystävilleni sekä tietenkin kaikille lukijoilleni, niin kirjautuneille kuin taustalla pysytteleville. :)

Onko teillä blogiystäviä? Sellaisia, jotka tuntuvat blogimaailman kautta läheisimmiltä kuin toiset joita voisi tosiaan blogiystäviksi kutsua?

Kasvot tällä hetkellä

Tässä on nyt syöty kortisonia ja antihistamiinia muutamia päiviä. Pahin turvotus kasvoissa on laantunut, mutta edelleen kasvot ovat kirjavan punaiset ja näppyläiset. Lisäksi iho on todella kuiva, hilseilevä, kutiava ja kirvelevä.

Maanantaina hankittu Humektan alkaa näyttää pian loppumisen merkkejä ja tänään rasva-arsenaali kasvoi uudella, tällä kertaa paaaaljon rasvaisemmalla versiolla eli Orionin Hydran-perusvoiteella. Poskiin ja ohimoille olen nyt laittanut Humektania ja suunympärysalueelle Hydrania.

Vielä ei ole parantumista näkyvillä, mutta lääkekuureja on vielä tämän viikon ajan, joten elättelen toiveita. Varaudun kuitenkin heti maanantaiaamusta varaamaan ajan lääkäriin jatkotutkimuksia ja -suunnitelmia varten. Nyt hoidetaan tämä allerginen reaktio ja sen myötä aktivoitunut atooppinen ihottuma (ekseema?) kuntoon, makso mitä makso. 

Yritän myös hiljalleen aktivoitua täällä blogissani, vaikka mieli on vielä hieman maassa ja energia kadoksissa. Huomenna tiedossa siis kotiin liittyvää juttua. :)

Kiitos kärsivällisyydestänne, eiköhän tässä kohti kevättä ala energia ja into palailemaan. Sen aikaa otetaan ihan iisisti vaan. Olette kaikki tosi tärkeitä ja mielessä olette, vaikken sitä aina saakaan sanottua tai ilmaistua. Ja blogejanne seuraan päivittäin, vaikkakaan en aina kommentoi. Välillä yritän kuitenkin jonkinlaista puumerkkiä jättää käynnistäni.

Mukavaa keskiviikkoiltaa, täällä jatketaan nassun rasvailua ja uunissa valmistuu riisipuuro. Illan ohjelmassa myös telkkarista Mentalist sekä Jutta ja puolen vuoden superdieettiä.

<3 <3 <3

Tyhjä

Nyt on takki aika tyhjä.

En oikein tiedä, mitä sanoa. En tiedä, mitä tehdä.

Tuntuu, että ei ole mitään postattavaa. Juttelin ystävän kanssa, joka keksi heti paljonkin, mistä voisin postata ja minä hämmästyin. No, jos takki on tyhjä, niin ei kai mikään ihme, jos tuntuu ettei ole sanottavaa. Harmittaa, kun ei ole ollut (muka?) mitään kunnollista postattavaa ja postaukseni ovat sisustuksen sijasta keskittyneet niin paljon terveyteen ja hyvinvointiin. Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta kun sisustusaiheet jää muiden jalkoihin, se särähtää omaan korvaan?

Tänään olen kärsinyt akneen käyttämäni Epiduo-lääkevoiteen sivuvaikutuksista. Naama on santapaperia, tuntuu kuin naama olisi täynnä röpelöistä ihottumaa. Punoittaa, kuumottaa ja kutiaa. Kovasti! Koska en voi enkä aio poistua neljän seinän sisältä ennen tiistaita, äitini kävi puolestani apteekista ostamassa Humektania. Kauhistuttaa jo valmiiksi ajatus siitä, että myöhemmin tänään taas pitää laittaa Epiduoa.

Kunpa vaan jaksaisin keskittyä johonkin, vaikka touhuamaan täällä kotona. Tehtävää olisi kyllä ja niistä voisi postailla mainiosti, mutta ei. Haluaisin virrata ideoita ja inspiraatiota, käydä kierroksilla, kun ympäristö pursuaa kaikkea ihanaa. Mutta sisältöä ei vaan synny ja se harmittaa, sillä mulle ei useinkaan käy niin ettei olisi mitään sanottavaa. Kai se sitten on niin, että kun takki on tyhjä, niin se on tyhjä.

Kaikesta huolimatta haluan toivottaa tervetulleeksi kaikki uudet lukijat! Teitä on jo kutakuinkin kolme ja puoli sataa! Samalla toivottelen levollista viikonloppua kaikille! 

<3 <3 <3

P.S. Huomiseen iltaan asti ehtii vielä osallistua Walldesign.fi arvontaan, osallistumaan pääsee tästä!

Avautuminen ja vuoden 2013 oman elämän tavoitteet

Sanotaan, että totuus tulee lapsen suusta. Nyt totuus tulee minun suustani. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jos meinaan olla hengissä vielä, kun täytän 40.

Olen persoonaltani iloinen, ymmärtäväinen, oikeudenmukainen. Juuri sellainen, millainen vaikutelma minusta varmaan on blogini kautta teillekin välittynyt. Mutta! Tiedän, miten asioiden pitäisi olla, mutta suurin osa niistä on elämässäni täysin rempallaan. Olen avoin ja haluan siksi myös avoimesti kertoa teille asioista. Ihan kaikesta yksityisestä en tietenkään täällä tule kertomaan ja voi olla, että tämä postaus onkin yksi niistä harvoista kerroista, kun todella tunnustan, miten epätäydellinen todella olenkaan. Jotkut tykkäävät, kun bloggaaja on avoimesti oma itsensä ja jotkut saattavat mahdollisesti jopa vetäytyä takavasemmalle sen myötä. Sen riskin otan, sillä tunnustamalla nämä asiat julkisesti saatan olla itselleni avuksi enemmän kuin omassa päässä näitä hautoessani. Heille, jotka pitävät minua tekopyhänä vätyksenä tämän postauksen myötä ja poistuvat seurastani toivotan vilpittömästi kaikkea hyvää.

Terveys

En ole koskaan pitänyt liikkumisesta. Paitsi vuonna 2010, kun liikkumiskärpänen puraisi minua ja kävin säännöllisesti päivittäin reippailla kävelylenkeillä. Koin itselleni vieraita tuntemuksia, kun rakkaalla sohvallani istuessani tunsin suurta tarvetta lähteä lenkille. Silloin ei haitannut vaikka taivaalta olisi satanut kiviä, lenkille lähdin ja nautin, kun veri kiersi, hiki virtasi ja korvissa soi lempparimusiikki.

Tämä upea vaihe elämästäni jäi alkutalvesta samana vuonna, kun pakarani kipeytyi koko ajan paheten ja vuoden 2011 puolella mulla diagnosoitiin välilevynpullistuma. Pahoista kivuista kärsin helmikuun alusta lokakuun puoliväliin (2011), kunnes pullistuma leikattiin. Lenkkeilyn makuun pääsin pieneksi hetkeksi keväällä 2012 ja rakastin lenkkeilyä keväisissä maisemissa. Arvostus liikkumista kohtaan ilman kipuja tuntui nousi uusiin sfääreihin keväisistä maisemista nautiskellessa. Kävin epäsäännöllisen säännöllisesti kävelemässä, kunnes heinäkuussa 2012 kivut palasivat. Tällä kertaa kipujen kanssa jouduin elämään vain reilun kuukauden, mutta kivut olivatkin sitäkin kovemmat. Minulta leikattiin toisen kerran välilevynpullistuma syyskuun alkupuolella oltuani ensin kipuhoidossa sairaalassa useamman päivän, kun en enää pärjännyt kotona.

Tuon leikkauksen jälkeen en ole saanut itseäni liikkeelle laisinkaan. Olen jonkinlaisessa kokovartalojumissa ja tiedän sen olevan täysin oma vikani. Tässä minä sohvan nurkassa kyhjötän päivästä toiseen ja vietän aikani läppärillä.  Omistan todella monipuoliset varusteet, joilla voisin harrastaa liikuntaa ihan kotona ja kotini lähistöllä on todella hyvät lenkkeilyreitit. Niin, kerroinko, että mä vaan möllötän sohvalla ja vietän aikani satunnaisia hetkiä lukuunottamatta tässä koneella? ;)

Nytkin katson tuota Figure Twisteriä ja mietin, että pitäisi hieman harjoitella. Sen jälkeen keskityn tähän blogiin ja muihin tärkeisiin asioihin tässä koneella ja teen varmaankin ruokaa. Tämän jälkeen varmaan katson uudelleen Figure Twisteriä ja pohdin, josko nyt hieman twistaisin. Sama toistuu päivästä toiseen.  Olen yksinkertaisesti saamaton. Tähän vaikuttaa laiskuuden ja saamattomuuden lisäksi muutakin, mutta ei siitä sen enempää.

Katson nykyään aika vähän televisiota, mutta olen päättänyt istua Humantoolilla aina silloin, kun katson jonkun lempparisarjan telkkarista. Oikeasti katson lempparisarjat telkkarista niin, että telkkari on tuossa auki ja toisella silmällä katson sitä sarjaa ja toisella selailen blogeja, luen sähköpostia ja teen omaan blogiini postauksia. Humantool näyttää kivalta ja kutsuvalta tuossa viereisessä tuolissa. Kiva sisustuselementti, heh!

Tähän on tultava muutos, aikuisten oikeasti. Mä arvostan itseäni, mutta miksi en tee itseni eteen töitä? Miksi en saa aikaiseksi? Miten ottaa itseään niskasta kiinni?

Sama juttu ruokavalion kanssa. Laihduin sellaisilla tavoilla viime vuonna, että en voi suositella sitä kenellekään kuin vain pieniltä osin. Syön liian vähän päivittäin, joskus parhaimpina päivinä annoksen kaurapuuroa raejuustolla ja mehukeitolla sekä myöhemmin päivästä annoksen rahkaa ja ananasta. Vettä kyllä juon terveellisyyteen vaaditun määrän päivän aikana. Osaltaan terveellisen ruokavalion puutteeseen vaikuttaa minulle rahan vähyys, mutta se ei ole kuitenkaan ole isoin syy vaikkakin aika oleellinen. Isoin syy on taas se sama saamattomuus. Ruoan laittaminen tuntuu äärimmäisen vastenmieliseltä ja vaivalloiselta. Niinä kertoina, kun laitan (ihan oikeaa) ruokaa ja saan sen valmiina lautaselle ihmettelen, mikä siinä nyt muka oli niin vaikeaa. Ja se ihana tunne, kun saa vatsansa täyteen vähähiilihydraattista ruokaa ilman jälkiturvotuksia. Ryhtyminen, niin vaikeaa. Siksi herkästi nälkäisenä laitan itselleni vain helposti valmistuvia juttuja kuten juurikin rahkaa ja ananasta sekä kaurapuuroa. Tai leipää, jonka syömistä minun pitäisi isoissa määrissä välttää, sillä se turvottaa. Tai sitten syön levyllisen suklaata ja pitkitän näläntunteen syntymistä. Viime aikoina tämä on entisestään pahentunut ja niinä päivinä jolloin "tasaisin väliajoin" söisin edes sen rahka-annoksen ja puuroannoksen olen todella tyytyväinen.

Tähänkin on tultava muutos, ehdottomasti. Näivetyn pian ja kuolen pois.

Työ

Tämä aihe ei sitten onneksi ole itsestäni samalla tavalla kiinni kuin nuo terveyteen vaikuttavat liikkuminen ja ruokavalio. Homma on niin sanotusti työn alla ja hanskassa, mutta tulevaisuudensuunnitelmat työn/opiskelun suhteen ovat vielä avoinna. Tähän saan vinkkejä ja apuja kyllä ja omassa päässänikin näitä pohdiskelen ja pikkuhiljaa työstän mielessäni sekä käytännössä.

Koti

Jaahas, taas päästään suhteellisen negatiivisiin tunnelmiin. Olen laiska ja saamaton pitämään (omasta mielestäni) tarpeeksi hyvää huolta kodistani. Osittain siihen liittyy ehkä jopa typeräkin ja liiallinen täydellisyyden tavoitteluni. Ahdistun tavarakasoista ja siitä, että tavarat eivät ole oikeilla paikoillaan, mutta kuitenkaan en pysty tekemään asialle mitään, sillä vaadin tavaran siirtämiseksi sen, että keksin päässäni tavaralle sen todellisen ja oikean paikan. Lisäksi mielestäni minulla on liikaa tavaraa ja sitä tulisi karsia rankalla kädellä. Karsimiseen ja kodin laittamiseen sekä järjestyksen ylläpitämiseen minulla on nyt kuitenkin aika suuri motivaatio, joten hieman ryhdistäytymällä ja tekemisen aloittamisella saan varmasti ihan hyvää aikaan. Tämä ei siis ole yhtä paha tilanne kuin terveyteni hoitaminen.

Ihmissuhteet

Minulla on paljon kavereita, tuttuja ja muutamia äärimmäisen hyviä ystäviä. Tapaan ystäviäni ja tuttujani kyllä, samoin perheenjäseniäni, mutta uskon sosiaalisten suhteitten hoitamiseni vaativan kuitenkin huomattavaa parantamista. Uskon, että lähimmäiseni ymmärtävät niin sanotun yhteydenpitämättömyyteni ja tietävät, että he ovat minulle rakkaita, mutta uskon myös, että vähintäänkin "omaan partaansa" harmittelevat, kun näkevät minua niin harvoin. Ahdistun herkästi, jos minulla on monena päivänä viikossa paljon asioita hoidettavana ja paikkoja käytävänä ja tarvitsen oman hyvinvointini vuoksi väliin päiviä, jolloin minulla ei ole menoja vaan saan olla ihan yksikseni omassa kodissani.

Minun olisi opeteltava tasapainottamaan sosiaalisten suhteitteni hoitaminen ja oman ajan otto. Onneksi on blogimaailma ja some eli sosiaalinen media, jonka kautta voi jakaa omia ajatuksiaan, seurata itselle tärkeiden ihmisten arkea ja jutustella niitä näitä silloin kun ystäviään ja tuttujaan ei tapaa livenä. <3

Muut

Vuonna 2012 muutin aika selkeästi omaa pukeutumistyyliäni. Verkkarit ja tennarit vaihtuivat (onneksi!!!) toisenlaisiin, hieman naisellisempiin ja klassisempiin vaatteisiin. Sellainen muutos vaikuttaa positiivisesti kyllä mieleen ja koko ajatukseen omasta olemuksesta. Pukeutumistyylini muuttamiseen olen edelleen oikein tyytyväinen ja ajatus verkkareista ja tennareista tuolla liikenteessä tuntuu jotenkin rähjäiseltä. Olen nyt kuitenkin jostain syystä laiskistunut hyvinpukeutumisen suhteen ja puen kyllä uuden tyylin mukaiset vaatteet päälleni ulos lähtiessä, mutta se tuntuu todella vaivalloiselta. Miksen vaan voisi hengailla kotona potkupuvussa? ;) Energia pukeutumiseen on nyt hävinnyt jonnekin ja nappaankin todella herkästi kaapista aina ne samat vaatteet päälleni ja muut vaatteet roikkuvat käyttämättömänä kaapissa. Silti innostun verkkokaupoissa käydessäni kivoista, kauniista ja ihanista vaatteista. Sama juttu meikkaamisen kanssa, en millään jaksaisi panostaa siihen. Ja silti "kaupungille" lähtiessäni kuitenkin meikkaan: peitän punertavuudet ja näpyt, sipaisen poskipunaa tuomaan hieman tervettä punoitusta poskille ja harjaan hiukseni ojoon. Tietenkin kaikkea tätä varjostaa sekin, kun edelleen kärsin hiustenlähdöstä, puhjenneesta aknesta suunympärysalueelle sekä huonon ruokavalion aiheuttamasta turvotuksesta ja jumiutuneen kroppani kivuista. Ja kun elämässään on huono olla, kaikki tietenkin tuntuu muutenkin vaikealta.

Kaikki, mitä olen nyt yllä paljastanut, on siinä mielessä ongelmaista, että asioita, joihin pitäisi puuttua on nyt niin paljon etten tiedä enää mistä aloittaa. Ahdistaa, kun tehtävien asioiden lista on niin iso että sitä pitäisi jotenkin pilkkoa ja ottaa yksi asia kerrallaan hoidettavaksi. Kaikkia asioita, jos alan kerrallaan tekemään niin pelkään että edessä on vain loppuunpalaminen. Nyt tehtävät asiat ja muutokset tuntuvat isolta möykyltä ja jos nyt pitäisi tosiaan alkaa asioille tekemään jotain, niin todennäköisesti nousisin tästä sohvalta ja päätyisin pyörimään ympyrää keskelle lattiaa ymmärtämättä, mitä ihmettä tekisin ja mistä aloittaisin.

Vuoden 2013 tavoitteet

Ihan listana ja tiivistettynä tämän alkaneen vuoden 2013 tavoitteet tulevat tässä.

- Ruokavalion parantaminen
- Liikunnan lisääminen
- Kodin raivaaminen ja järjestyksen ylläpidon opettelu
- Taloustilanteen vakauttaminen (ainakin suunta kohti sitä)
- Pitää toistaiseksi nykyinen paino ja vuoden loppuun mennessä normaalipainon saavuttaminen (-6kg)
- Ihmissuhteisiin panostaminen
- Ulkoisesta habituksesta huolehtiminen
- Niiden ihmissuhteiden ja elämän osa-alueiden karsiminen, jotka ottavat enemmän kuin antavat.
- Kirjojen lukeminen

Nuo asiat ovat kaikki täysin mahdollisia ja siksi ne listasinkin. Mitään mahdottomia en viitsi lähteä tavoittelemaan, perusasiat on ihan ensimmäiseksi saatava kuntoon. Noiden tavoitteiden lisäksi olen myöskin tehnyt lupauksen, yhden ainoan vain.

En liho enää tästä enempää. Kuvittelin etten koskaan saisi lahdutettua, mutta viime vuonna se ihme kuitenkin tapahtui ja sen myötä oloni ja olemukseni niin fyysisesti kuin henkisesti muuttui niin radikaalisesti että menneeseen ei missään nimessä ole enää paluuta. Ei, ei ja vielä kerran ei! Nyt pystyn katsomaan itseäni peilistä ilman vihan tunnetta.

Tämä kaikki minun oli nyt pakko sanoa ääneen, jotta en voisi yhtä helposti enää perääntyä vaan minä tosiaankin saisin hiljalleen elämäni järjestykseen. Minä olen kuitenkin se ihminen, jonka kanssa minun on lopun elämääni pystyttävä elämään ja tahdon todella nähdä vuodet vielä sen pyöreän 40:n jälkeen. Nyt tai ei koskaan.

Ja kyllä, kritiikkiä olen valmis ottamaan vastaan. Ja apua. Nyt en perhana vieköön enää päätäni pensaaseen työnnä!

Enää yksi kysymys: Mistä ja miten aloitan, apua?!!!

Tämän postauksen jälkeen voin ehkä saada nämä projektit käyntiin ja keskittyä blogissani niihin asioihin, joista blogissani muutoinkin kirjoitan. Tämä asia vain oli saatava pois sydämeltäni.

Vuosikooste 2012

Kuvakooste pienin selityksin minulle tärkeistä tapahtumista ja jutuista kuluneen vuoden 2012 ajalta, niistä jutuista, mitä tänne blogin puolellekin olen laittanut.

Tämä postaus on pitkä kuin nälkävuosi, joten kannattaa tässä kohtaa lopettaa lukeminen, jos tuntuu ettei jaksa. :)

Kuvat ovat hyvinkin mahdollisesti sekaisin kunkin kuun kohdalla, mutta kuukausi osuu nappiin kyllä. 

TAMMIKUU

Painonpudotus eli 0,5 kilon haaste alkoi!

Vuoden ensimmäiset tulppaanit <3

Vanhan kodin keittiössä kävin taistoa jauhokoisia vastaan. Minä voitin silloin, mutta en tiedä, miten on talossa tilanne nyt.

HELMIKUU

Vanhassa kodissa yritin keinolla millä hyvänsä päästä kohti valkoisempaa kotia. Ihan täysin ei voinut onnistuakaan, kuten näette. ;)

Ikuisuusprojekti "säilytysratkaisut" aiheutti vanhassa asunnossa enemmän päänvaivaa kuin nyt, vaikka ei se helppoa ole vieläkään!

Ensimmäiset Teema-astiaston osat eli 6 kpl ruokalautasia. Keräily alkakoon!

MAALISKUU

Kävin sekä helmi- että maaliskuun aikana Tukholmassa. Helmikuussa kiertelin kauppoja aivan ekstaasissa, tällä maaliskuisella kerralla rentouduttiin pelkästään eikä edes poistuttu laivasta. :)

Synttärilahjaksi sain kauan himoitsemani Tivoli Audio Model One pöytäradion, korkeakiiltovalkoisena!

Keväällä innostuin keltaisesta väristä ja sillä sitten ripauksina sisustelin kotia. Ajattelin, että siitä saa hyvän tehostevärin keväälle ja kesälle, mutta niin se keltainen miellyttää silmää edelleenkin. Keltaisella siis mennään!

Löysin uuden asunnon ja allekirjoitin vuokrasopimuksen.

HUHTIKUU

Kuvailin vanhaa kotiani

Nautiskelin ihanista keltaisista tulppaaneista

Lenkkeilin kauniissa kevätsäässä ja olin onnellinen siitä, että pystyn kävelemään ilman kipuja (edellisvuoden välilevypullistumakivut mielessä)

Tajusin "ihottumani" olevan keratosis pilarista ja aloitin taistelun sitä vastaan

Mahduin vanhoihin farkkuihini!

Ostin kauniin narsissin sulostuttamaan parvekkeelle.

Muuttopakkailin

Tilasin uuden sohvan uuteen kotiin. <3

TOUKOKUU

Aloin bloggaamaan omalla nimelläni. Ennen olin Inanaa, sittemmin Irina :)

Haaveilin aina vain Beståsta ;)

Hankin elämäni ensimmäisen bleiserin, hankin Michael Korsin kultaisen kellon (nykyinen aarteeni) sekä elämäni ensimmäiset Converset.

Nautiskelin Helsingin jäätelötehtaan jäätelöstä Kaivopuistossa ystävän kanssa

Vietettiin tyttöjen iltaa hyvän ruoan ja elokuvan parissa

KESÄKUU

1.6.2012 muutiin uuteen kotiin, 32 neliön yksiöön.

Onnellisia unia uudessa kodissa ja uusissa ihanissa H&M:n lakanoissa.

Hiljalleen järjestelin tavaroita paikoilleen.

Ensimmäinen aamupala uuden kodin parvekkeella.

Näitä maisemia olen jatkossa saanut katsella kotini parvekkeelta. Vitsi minkälaisia taivaita ja pilviä olenkaan saanut nähdä, edellisen kodin parvekkeelta ei nähnyt mitään kun oli paljon puita edessä!

Hankin parvekkeelle kesäkukaksi vaaleanpunaisen Pelargonian, joka sinnitteli elossa aina lokakuuhun asti! Siinä vasta kiitollinen kasvi onkin.

Ensimmäinen Iittalan Aalto-sarjan tuotteeni, pikkuruinen Aalto-malja, jonka voitin ihanan Erican Too big to be me -blogista.

Minusta ja kodistani tehtiin minimalismiin liittyvä juttu Huili-lehden kesäkuun numeroon.

Nautiskelin auringosta Kaivopuiston rannassa

HEINÄKUU

Blogini täytti vuoden 2.7.2012 <3

Järjestelin kodin tavaroita, muun muassa kodin tärkeät paperit ja DVD-elokuvat löysivät paikkansa.

Tein sommittelu-kokeiluja

Muistelin kauhulla ja suurella ahdistuksella menneitä

Kuva lainattu

Pohdiskelin paljon omaa ja blogini tulevaisuutta ja jo alkuvuodesta muhinut ajatus vahvistui: Do more of what makes you happy. Tähän ajatukseen päätin panostaa ja ottaa tavoitteekseni.

Vietin mukavia hetkiä ystävien parissa, niin elämäni ensimmäisellä brunssilla kuin kahvitellen ja herkutellen ystävän kanssa juoruten.

ELOKUU

Vaihdoin olohuoneeni eli asuinhuoneeni järjestystä. Muuttaessa olin vain sijoittanut huonekalut jotenkin ja uudella järjestyksellä huoneeseen sai hieman enemmän tilantuntua.

Eteinen sai kauniin plafondin kattoon.

Pohdiskelin myös ns. olkkarin tulevia valaisinhankintoja.

Hankin parvekkeelle ison säkkituolin ja nautiskelin kesäparvekkeestani.

Parvekehankintojen listoille pääsi myös kaunis keltainen lyhty.

Kiinnostuin ja innostuin lisää valokuvauksesta. Perustin Facebookiin myös oman kuvasivun.

Tapasin uusia ihmisiä TradeTrackerin blogitilaisuudessa.

Tutustuin ensimmäistä kertaa ihanaan Cafe Regattaan Helsingin Töölössä.

Luonnonmateriaalit alkoivat kiinnostaa enemmän ja enemmän ja parveke saikin koristeeksi risuja.

Sain viimein hankittua kauan haaveilemani Macbook Pron.

SYYSKUU

Somistelin

Eteiseen ilmestyi Luopumislaatikko, johon päätin viskoa kaiken tarpeettoman.

Sisustusostoksiakin tein

Sain lainata Canonin järjestelmäkameroita ja sitä kautta sain hieman tuntumaa järkkärillä kuvaamiseen. Oman järkkärin hankinta vahvistui entisestään.

Kävin pitkästä aikaa kirppiksellä ja ensimmäistä kertaa Vallilan makasiineilla Valtteri-kirppiksellä.

Kävin teatterissa

... ja Habitare 2012 messuilla

Sain kunnian osallistua Isku Lanternan avajaisiin

Puin parveketta syysasuun

Syyskuussa myös selkäni leikattiin uudelleen välilevynpullistuman vuoksi. Edellisen leikkaus oli vasta lokakuussa 2011.

LOKAKUU

Aloitin taistelun hiustenlähtöä vastaan. Sain mielettömän mahdollisuuden osallistua Trendin ja Lilyn tuotetestaukseen ja sain sitä kautta kokeiluun Ducray-hiustenlähtötuotteet.

Sain uudet silmälasit, joiden myötä muuttui myös omalla kohdallani silmälasityylini.

Hankin uuden puhelimen, valkoisena tietenkin!

Ostin kotiin elämäni ensimmäiset neilikat!

Parveke sai syyskukaksi Callunan.

Ja taas somistelin.

Kävin kuvausreissulla kauniissa syksyisessä Porvoossa.

Tunsin suuria nostalgian tunteita tutkailemalla lapsuudenkotini tavaroita ihan uusin silmin.

Piipahdin I love me-messuilla ja otin ensimmäistä kertaa elämässäni kynsiini geelilakkauksen.

Kirjamessuilin myöskin elämäni ensimmäistä kertaa. Monena vuotena on pitänyt messuille mennä, mutta tänä vuonna vasta sain aikaiseksi.

Lisää uusia tuttavuuksia TradeDoublerin blogitilaisuudessa.

MARRASKUU

Muistelin rakkaita.

Törmäsin jänniin ja hassuihin sisustusjuttuihin.

Nautin ihanan ystäväni seurasta useammankin hetken ja piipahdin myös pienellä lomalla ystäväni luona Pohjanmaalla.

Toteutin säilytysratkaisuja.

Pikkusen tuunailinkin.

Loin valoa pimeyteen

Ostin kotiin elämäni ensimmäiset liljat.

Marraskuun lopussa korkkasin riisipuurokauden.

Blogini sai ihan ikioman osoitteen.

http://www.whiteandfresh.fi

JOULUKUU

Sain hieman raivattua olkkaria ja paljastin blogissani ensimmäisen kerran hieman kokonaiskuvaa sisustuksestani.

Raivasin kaappeja.

Toteutin taas säilytysratkaisuja.

Eteinen sai vihdoin ja viimein hyllykön ja sitä kautta kauan kaivattua laskutilaa.

Osallistuin Olivia-lehden Olivia Live-tapahtumaan.

Kummipojan luona koristeltiin pipareita talkoovoimin.

Askartelin elämäni ensimmäisen kerran joulukortit ihan itse.

Maistoin elämäni ensimmäisen kerran sushia ja tykkäsin!

Joulutunnelmaa loin kotiin kukin ja kynttilöin.

Rakastuin yksinkertaisiin tonttuihin.

Tuunasin oman yksinkertaisen joulupuun oksasta ja kauniista eleettömistä koristeista.

Vietin mukavan joulun perheen ja sukulaisten kanssa. Joulufiilistä ei tänä vuonna ollut, mutta siitä huolimatta tykkäsin hyvästä ruoasta ja hyvästä seurasta. Sain myös ihania ja hyödyllisiä lahjoja.

Näin jälkeen päin katsottuna vuoteeni mahtui mukavasti erilaisia tapahtumia, aika monta "elämäni ensimmäistä kertaa " kokemusta, kivoja hetkiä ystävien kanssa ja kaikenlaista pientä myös koti- ja sisustusrintamalla.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä vuosi. Vuodenvaihteen vietän hyvin todennäköisesti rauhallisesti kotisohvalla nautiskellen nakeista, perunasalaatista, light colasta ja juustonaksuista. ;)

 Tervetuloa uusi ja raikas vuosi 2013! <3