This is your life

Törmäsin äsken todella hyvään blogipostaukseen, joka pisti ajattelemaan. Kaikki tuon tyyppiset jutut pitävät aina sisällään sitä diibadaabaa, jota kliseisiksi ajatuksiksikin kutsutaan. Niin tämäkin, ainakin jonkin verran. Ja aina joku löytää näistä teksteistä teeskentelyn makua. Mutta miettikääpä hetki, mistä kliséet ovat syntyneet. Ne ovat syntyneet siitä, että yleensä joku asia menee tietyllä tavalla. Otetaan esimerkki surusta. Kun ihminen kokee jotain vaikeaa, suru valtaa ensin mielen ja sydämen. Suru tuntuu kokonaisvaltaiselta klöntiltä rinnassa. Päivä toisensa jälkeen klöntti hiljalleen pienenee, jolloin lopulta etsii oman huomaamattoman paikan jostakin sydämen tai mielen sopukoista ja elää siellä aiheuttamatta enää suurta alituista tuskaa. Sen takia usein surullista ihmistä lohdutetaan kliseisesti vaikkapa tyyliin "Kyllä se siitä". Se on todella inhottavaa, tiedän sen, mutta klisée on klisée, koska asiat vain menevät niin.

Kuva alun perin WeHeartIt

Inspiraation tähän juttuun sain luettuani Pupulandian Jennin upean Optimisti vai pessimisti? -postauksen. Kiitos Jenni, että sait touhukkaan päivän päätteeksi vielä nämä väsyneetkin aivosolut töihin. :)