Kuten olette ehkä huomanneet, mielessäni on viime aikoina pyörinyt paljon ihmissuhteet, toisten ihmisten kohteleminen niin työpaikoilla kuin missä tahansa muuallakin. Olen nähnyt paljon ikäviä juttuja aiheeseen liittyen, kokenut jonkin verran itsekin sekä omakohtaisten ja muiden kokemusten kautta peilaillut myös omaa käytöstäni elämässä. Kaikki me ollaan ihmisiä, erehtyväisiä ja teemme virheitä. Minäkin. Koskaan en kuitenkaan ole ketään pahantahtoisesti satuttanut, vahingossa toki kyllä. Niin sinäkin varmastikin?
Ei auta kuin pyytää anteeksi, hyväksyä virheensä ja tekonsa ja ottaa opikseen. Mutta tahallinen kiusaaminen ja loukkaaminen, se pistää vihaksi.
Hinku ja Vinku - Käytöskukka
No niin, taas lähti rönsyilemään ajatukset. Piti vain tulla vinkkaamaan hyvästä blogipostauksesta, jonka bongasin kaverini blogista mustikkasmoothie. Käykäähän lukemassa! Blogissa on muutenkin todella hyviä juttuja, paljon ajattelemisen aihetta sekä meille kaikille paljon opittavaa muun muassa positiivisesta elämänasenteesta. :)
P.S. Muita ajatuksiani ja pohdintojani elämästä ja mistä milloinkin löytyy uuden tajunnanvirtaa -tunnisteen alta.
P.S. Muita ajatuksiani ja pohdintojani elämästä ja mistä milloinkin löytyy uuden tajunnanvirtaa -tunnisteen alta.
Hinku ja Vinku <3 <3
VastaaPoistaTosi hyvä kirjoitus, sekä sinun että tuo mustikkasmoothien. Jälkimmäisestä mulle tuli mieleen eräs tapaus parin vuoden takaa, jota jouduin pankissa todistamaan. Sinne oli tullut joku mummeli muutamaa laskua maksamaan kassapalveluita käyttäen, ja tämä ärsytti jotain naista jonka vuoro oli vasta tän mummelin jälkeen. Voitko kuvitella, se nainen rupesi huutamaan sille mummolle, että kun laskut voisi maksaa netissä ja maksupäätteilläkin, niin ei tarttisi virkailijoita sellaisilla asioilla vaivata ja jonoja pankissa kasvattaa!
VastaaPoistaMinä olin niin järkyttynyt, että menin ihan sanattomaksi. Mummeli ääni vapisten rupesi anteeksi pyytelemään ja selitteli, että kun ei hän niitä koneita osaa käyttää ja pelkää että onko ne luotettaviakaan... Onneksi se pankkivirkailija hoiti tilanteen hienosti; sanoi sille naiselle, että heillä hoidetaan vanhusten laskut erittäin mielellään ja toivotti mummelin ystävällisesti hymyillen tervetulleeksi taas seuraavassa kuussa.
Minä itse törmäsin siihen naiseen vielä pankin ukopuolella, ja silloin totesin hänelle vain, että pahoitit sitten viattoman vanhuksen mielen aivan turhaan, onko nyt hyväkin mieli...
Aivan käsittämätöntä! Mulla tuli todella paha mieli tuosta tapauksesta, sen mummelin puolesta. Olisin kyllä itsekin ehdottomasti tokaissut tälle naiselle jotakin. Todella karmeaa käytöstä, en ikuna voisi olla noin ilkeä. :( Ihanaa, että sanoit sille naiselle sen käytöksestä (vaikka tuskinpa noin käyttäytyvä nainen osasi ottaa kommenttiasi kuten kuuluu), aina pitäisi muistaa ojentaa - nätisti tietenkin - väärin tekeviä ja puolustaa alakynnessä olevia. Voi mummeli reppanaa. <3
VastaaPoistaKiitos Irina kun huomioit täällä omassa blogissasi aiheen.
VastaaPoistaKaikilla kuohahtaa joskus, mutta mielestäni ero on siinä miten sen tuo julki. Huuteleeko asiattomuuksia, sanooko mitä sylki suuhun tuo, vai osaako laskea kymmeneen ja miettiä onko se sittenkään tarpeen. Olen joskus pohtinut sitä että sanoisiko vastapuoli niin esimerkiksi työpaikalla palaverissa tai puolisolleen vai voiko tuntemattomalle käyttäytyä ihan miten vaan? Suomikin on niin pieni maa, että samainen ihminen voi tulla vastaan ihan missä tilanteessa tahansa, milloin tahansa.
Ja tuon Kristelin kokemukset ovat sellaisia joista jää aina ihmetyttämään muiden raakuus. Pitikö naisia alkaa haukkumaan lihavaksi ja rumaksi? Huutajahan siinä itsensä typeräksi tekee, mutta tässä tapauksessa haukku taisi tehdä ison haavan herkkään ihmiseen.
Muiden huomioiminen ja asiallinen käytös tuntuu joskus kadonneen jonnekin unholaan. Ne muistot voisi onkia sieltä onkaloista ja ottaa käyttöön uudestaan.
| mustikkasmoothie.blogspot.com |
Rouva G, tottakai huomioin. Aihe on ollut muutoinkin mielessäni jo jonkin aikaa. Asiaan on vaikea vaikuttaa ns. isolla kädellä, ainoa melkein mitä voi tehdä on kiinnittää omaan käytökseen huomiota. Olen laukonut toki itsekin typeryyksiä, joita kadun, mutta en tietoisesti ole koskaan loukannut ketään tahallani. Teini-iässä kyllä typeryyksissäni, mutta onneksi niistä ajoista on kasvanut.
Poista