Lily.fi:ssä tiiti kirjoittaa asiaa. Käy lukemassa juttu TÄÄLTÄ. Itse vaan hämmennyin ja pohdiskelin hetken, että mitähän sitä tuli luettua oikein. Tajusinkohan koko juttua edes... Kyllä mä varmaan ymmärsin, mutta ajatukseni sotii kyllä vastaan ja lujaa. Samalla kun kuitenkin ymmärrän ja pidän tiitun ajatuksesta.
 |
| Heidi Hautala |
 |
| Tarja Halonen |
 |
| Angela Merkel |
 |
| Eira Palin-Lehtinen |
Ulkonäkökeskeisyys. Ei uskoisi, että siitä on kysymys, kun katsoo ylläolevia kuvia. Eihän? No sattuu kuitenkin olemaan. Jokaisella meillä on silloin tällöin - joillain useammin kuin toisilla - "Mä oon ruma ja läski" päiviä. Ajatellaan, että tahdottaisiin näyttää Angelina Jolielta tai Jennifer Lopezilta. Kauniit ja hyvävartaloiset naiset ovat onnellisempia, suositumpia ja paljon menestyneempiä kuin rumat tai tavalliset... miksikä meitä harmaan massan yksilöitä sitten kutsuisi.
Henkisellä tasollahan me ollaan kaikki tasa-arvoisia, kauneus on katsojan silmissä ja sisäinen kauneus ratkaisee. Eikö vain? Kauniilla ihmisillä on samanlaiset ongelmat kuin meillä muillakin: parisuhteet rakoilevat tai niitä ei ole ollenkaan, bad hair day osuu kohdalle aina välillä, ei ole tarpeeksi niitä ihania ja syvällisiä ystäviä, läheisiä menetämme me kaikki välillä ja rahat eivät riitä kaikkeen. Reisissä on muhkuroita, sormi on vino ja jenkkakahvat ärsyttää. Meillä kaikilla on välillä aihetta kiukutteluun ja epätyytyväisyyteen, meissä kaikissa on vikoja.
Joopajoo. Kuinka moni siellä ruudun takana kuolaa muotivaatteita, mutta ei voi niitä hankkia, kun on hieman ylipainoa? Kuinka moni bloggaaja pohtii, julkaistako omaa naamaansa blogissaan kun jokuhan voi vaikka säikähtää ja lopettaa lukemisen nähtyään, että siellä kauniin blogipinnan alla onkin jotain muuta kuin kiiltokuva? Kuinka monta kertaa kauniisiin tuotemainoksiin haetaan niitä tavallisia normaalin näköisiä naisia? Tarja Halonen on huiman menestynyt ja oli presidenttikin, mutta kuinka monen esikuva hän on ennemmin kuin joku kauniisiin pastellinsävyisiin farkkuihin ja vaaleaan bleiseriin pukeutunut suosittu ja kaikilleniinkivajamukava bloggaaja/juontaja/toimittaja/sisustussuunnittelija/valokuvaaja/lääkäri/jotain?
Keksisin varmaan muitakin esimerkkejä, mutta tämän pohdintani pointti menisi sitten jo aivan överiksi ja saisi aikaan enemmän paheksuntaa kuin ymmärrystä. Blogimaailma on itselleni se maailma, jossa vietän ison osan päivästäni nykyään ja siksi se oli helpoin esimerkki jaettavaksi.
Me tavalliset emme vain halua aina kuulla sitä samaa jorinaa siitä, kuin "menestyä voi vaikka ei olisikaan kaunotar", "sisäinen kauneus on se mikä merkkaa", "mitä sä höpötät, sähän oot ihan nätti", "et sä tarvii kaunista ulkomuotoa ollakses hyvä ja menestynyt", "sä kelpaat just tollasena ku oot", "mitä sillä on väliä mitä muut ajattelee susta", "maailma tarvii tavallisiakin ihmisiä", "kuka noita sun finnejä muka kattoo, en mä ainakaan" Tai minä en ainakaan halua. Latteuksia, latteuksia ja latteuksia sanon minä niinä päivinä kun ihoni kunto on pahimmillaan, reiteni ja vatsani isoja kuin säkkituoli ja hiukset roikkuvat liimauteneena päälakeen. Niinä päivinä toivoisin voivani edes kerran pukeutua niihin vaatteisiin, joista pidän ja että saisin edes yhdeksi päiväksi sileän ihon ilman niitä näppylöitä. Silloin ei auta yhtään, että Tarja Halonen ja Angela Merkel ovat tavallisen näköisiä menestyneitä naisia.
Kuvat lainattu
Ruumuudella ja läskiydellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa terveisin mooonta vuotta syömishäiriötä sairastanut joka oli kyllä laiha muttei kaunis :D
VastaaPoistaToki ihailen malleja ja ballerinoja, mutten ajattele että nytpä rupeen laihduttamaan koska haluan näyttää samalta. Sen oon oppinu, että kun TUNTUU hyvältä niin NÄYTTÄÄ hyvältä.
Nyt terveenä iloitsin parista lisäkilosta jotka olivat tässä parin kuukauden aikana tulleet enkä ahdistunut!
Toinen syömishäiriöstä kärsinyt on kanssasi samaa mieltä!
Poista(En siis käynyt edes lukemassa tuota Lilyn juttua, kommentoinpa vaan kun sun omassa mielipiteessä tuli esiin kauneus yhdistettynä painoasioihin...) =)
VastaaPoistaMä olisin mielelläni vaikka maailman rumin nainen jos vastapainoksi saisin terveyteni takaisin. Muutenkin voin rehellisesti sanoa että mua ei oikeasti kiinnosta enää muissa ihmisissä tai itsessäni ulkonäkö, sillä olen kantapään kautta kokenut että se mitä on sisällä on oikeasti paljon tärkeämpää.
VastaaPoistaToivoisin muutenkin että se energia joka suunnataan oman ja muiden ulkonäön ruotimiseen, suunnattaisiin johonkin maapalloa kehittävään, kuten ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun esille nostamiseen.
Eikä tämä ole mitään nätin tytön höpinää, kuten joku kerran minulle vihjaisi, sillä mulla on akne, selluliittia, vartalo täynnä leikkausarpia ja raskausarpia ja painan puolet enemmän kuin ennen. Ja olen lääkitysten ja sairauksien takia menettänyt mm. hiukseni, mitä naiset pitävät yleensä kauheana kohtalona, mutta ei se sitä ole, hiukset kasvavat takaisin ja jos eivät niin onpahan vähemmän huolehdittavaa :-)
Mutta kunnioitan mielipidettäsi, että itse koet asian erilailla ja sinulla on siihen täysi oikeus :-)
Jep tosi hyvä artikkeli tää! ps, blogisi on ihana! kahvinen.plogspot.com
VastaaPoistaMinä en ymmärtänyt lilyn juttua, enkä koko teemaa. Toisaalta koen olevani kaunis omana itsenäni (vaikka puolitoista vuotta olen kärsinyt aknesta, joka siis puhkesi uudelleen pillerin lopettamisen jälkeen) ja ylimääräistä rasvakerrosrakin löytyy. Mutta järkeni ja itsetuntoni sanoo, että ainoa jolle ulkonäölläni on väliä on lopulta minä itse. Uskonkin että naiset ovat itselleen ja toisilleen susia tässä asiassa, sillä jokaisessa ihmisessä on ulkoisesti jotain kaunista, vaikka muotilehtikäsityksen mukaan he olisivatkin rumia kuin saapas. Uskon että melko pitkälle tasan itsetuntokysymys tämä ulkonäkö homma. Omat ystäväni eivät edusta muotilehtinaisia kukaan ja siksi he ovat mielestäni kauniita. Itseasiassa yksi tuttuni on tietyssä mielessä ruma, silmät hampast kasvot ja paino ei edusta mikään kauneusihannetta - mutta hän on mielestäni silti kaunein, koska panostas niihin omiin parhaisiin puoliinsa ja on olemukseltaan vahva ja ilounen. Mutta siis totta se, että välillä on jokaisella olo kovinkin hompsuinen - mutta kun ajattelee niin häiritseekö muiden hompsuisuus itseä, ei. Itsellä on kyllä aiheeseen liittyen vieläkin ongelma siinä, etten tahdo uskoa että kauneus (muotilehtimielesdä) ja todellinen äly ja tieto mahtuisi samaan ihmiseen. Että on se ulkonäkö dilemma vaikka sen näissä kommenteissa jotkut kirltäidimmekin. Kyllä ulkonäön mukaan arvotetaan, vaikka ei haluttaisi. Vaikka se on niin turhaa. Sekin on nimittäin väärin että kauniita tai itsestään ylenmäärin huolta pitäviä pidettäisiin kermaperseinä, ihmisille eri asiat ovat niin eri merkityksissä tärkeitä. Siksi tykkäsinkin tästä postauksesta!
VastaaPoistaMielestäni tiitin juttu oli erittäin hyvä. Hyvää satiiria kertakaikkiaan. Nykyään kun ihannoidaan määrätynlaista naiskauneutta (luojam kiitos Vogue on alkanut boigotoimaan liian laihoja malleja) Mielestäni juttu tuo selvästi esiin sen kuinka julma nainen voi olla toiselle naiselle. Miten paljon media onkaan ryöpyttänyt kyseisiä naisia heidän ulkonäöstään, vaatetuksestaan, silmälaseista. Miten onkaan nyt nyt uuden presidentin lyhyenä vallassaoloaikana arvosteltu Jenni Haukiota. Minulle juttu kertoo sen jonka kyllä olen aiemminkin tiennyt: menestykseen ei tarvita upeaa ulkomuotoa, ei muodikkaita vaatteita jne...
VastaaPoistaIhanaa kun voin olla juuri oma itseni! Never mind läskini, never mind epämuodikas hiustyylini,vanhanaikaiset silmälasini, meikittömyyteni tai vaikkapa se etten ole kaunista katseltavaa liikkuessani.
Olen niin onnellinen kun tyttäreni uskalsi heittää ulkonäköpaineet roskikseen ja on niin hiton tyytyväinen ylipainoineen (ennen oli langanlaiha)
Satu tuolla aiemmin kirjoitti asiaa. Voi jospa terveys tulisi takaisin olemalla ruma! Toisaalta kaikkien niiden 5 kroonisen omaamani sairauden kanssa voi elää onnellista ja tasapainoista elämää. Myönnän; sairauteni eivät ole kuolemanvakavia ja vielä toistaiseksi kykenen liikkumaan vain yhden kyynercauvan kanssa.