Ellit.fi -sivustolta bongasin jutun South Beach -dieetistä. Kiinnostuin oikeastaan heti, sillä siinäkin "pelaillaan" hiilareiden kanssa. Vuosi sitten ja tämän vuoden alussa meinasin karppausta, mutta päädyinkin hiilihydraattitietoiseen (hht) ruokavalioon. Jotenkin vaan se rasvalla läträys ei tuntunut omalta jutulta ja mieli on parempi, kun voi käyttää mahdollisimman vähärasvaisia tuotteita, ottaen kuitenkin huomioon sitten rasvan sijasta tuotteisiin tungetut ainesosat.
South Beach -dieetissä pyritään syömään hitaita ja hyviä hiilareita tarkkaillen GI-arvoja. Mitä hitaammin hiilarit imeytyvät sen parempi. Nopeasti imeytyviä hiilareita (valkoiset jauhot, sokeri, riisi, pasta...) vältetään, nehän ovat juuri niitä, jotka nostavat huimassa vauhdissa verensokerin ylös ja tuovat nälän takaisin alta aikayksikön. No, tätähän olen itsekin pyrkinyt tekemään, esimerkiksi vehnäjauhoja kaapistani ei löydy. Ainoastaan kaurahiutaleita, vehnäleseitä ja proteiinipitoista pastaa (raakapaino 40g/ruoka-annos).
Viime aikoina olen lipsunut. Edelleen yritän valita kaupassa hiiralituotteista sen vähemmän pahan, että siltä osilta takaraivoon on selkeästi jäänyt jotain järkeäkin. Olen nautiskellut herkkuja turhan paljon ja tunnen hieman huonoa omaatuntoa myös Stockan Herkusta ostetuista ihanista ja rapeista vastaleivotuista leivistä. Kun nyt vaan pysyisi siinä max 2 siivua täysjyväleipää per päivä, niin hyvä olisi. Tosin syöminen on ollut aika onnetonta muutenkin, saatan syödä päiväkausien aikana vain rahkaa, ananasta ja annoksen puuroa per päivä. Ei järkevää, ei todellakaan. Kaiken kaikkiaan ruokavalioni kaipaisi täysremonttia. :)
 |
| Kuva lainattu |
Siihen South Beach -dieettiin siis. Dieetti (ärsyttävä sana) on kolmivaiheinen. Ensimmäinen kaksi viikkoa on rankin, silloin jätetään kaikki hiilarit pois. Ei leipää, ei niitä huonoja hiilareita, ei edes hedelmiä. Tällä tavoin pyritään pitämään sokerin määrä mahdollisimman pienenä, jolloin ns. hiilarihimo talttuisi. Mun kohdalla aika vaikeaa, kaksi viikkoa ei kyllä vie multa mitään himoja pois. :D Joka tapauksessa painon sanotaan putoavan tämän ensimmäisen vaiheen aikana 4-6 kiloa, erityisesti keskivartalon kohdalta. Nnoo, toivossa on hyvä elää sano lapamato :)
Toisessa vaiheessa ruokavalioon saa lisätä hiljalleen niitä hyviä hiilareita, kuten hedelmiä, marjoja ja paljon kehuttua täysjyväviljaakin. Edelleen liikaa rasvaa suositellaan vältettävän eikä niitä hyviä hiilareitakaan pidä syödä mielin määrin. Toinen vaihe kestää siihen asti, kunnes tavoitepaino on saavutettu. Tämän jälkeen päästään kolmanteen eli viimeiseen vaiheeseen.
Viimeinen vaihe on ylläpitovaihe. Tässä vaiheessa ruokavalion pitäisi olla osa elämäntapaa. Jos paino jostain syystä lähtee tässä vaiheessa nousemaan, sitä voi lähteä pudottamaan palaamalla kakkosvaiheeseen.
Lisää aiheesta löydät täältä.
Jos olet jo kokeillut vähähiilihydraattista ruokavaliota ja hyväkarpannut, eikä siitä ole saatu elämäntapaa voisin vinkata että lue Portia de Rossin Unbearable Lightness -kirja, joka kertoo tähden ruokailu- ja omakuvaongelmista, ja josta jossain postauksessa taisinkin vinkata.
VastaaPoistaSieltä löytyy myös lopussa hyviä ehdotuksia (eri henkilötarinoiden kautta toki) miten ruokaan kannattaisi ehkä suhtautua. Yhtä kaikki, se pistää miettimään ylipäänsä asiaa. Paljon.
Kyllä mä olen ajatellut ihan vakituisesti pohdiskella hiilareiden laatua. Mun ongelma ei ole niinkään ongelma ruokaan suhtautuminen vaan lähinnä puhtaasti itsekurin vähyys.
PoistaNäissä asioissa ei kai voi puhua että jokin olisi puhtaasti ja yksittäin jostain johtuvaa. Tuossa kirjassa kirjoittaja itse huomasi entisen tyttöystävänsä kautta, joka siis säilytti ihannepainonsa ja söi mitä halusi ja koska halusi, että kun ei kiellä itseltään mitään tiettyä ruokaa, siihen ei myöskään tule himo, eikä siitä tule vedettyä ns. övereitä, koska tietää, että sitä voi syödä koska tahansa uudestaan. Sallimalla itselleen kaiken pysyy helpommin kohtuudessa.
VastaaPoistaMuutos pitää tapahtua aika syvällä, sillä pelkästään antamalla itselleen luvan syödä jotain ei tarkoita sitä että mieli sen myös hyväksyy sallittuna.
Tietty perusymmärrys siitä mikä on terveellistä ja mikä ei pitää tietysti olla, mutta omaa kroppaa ja mielitekoja pitää osata kuunnella.
Olen aika hyvin voinut sallia itselleni herkuttelunkin, mutta nyt olen hieman livennyt ja sallinut sitä turhan usein. Sallimalla herkutkin olen laihtunut, mutta nyt voisin hieman kiristää vyötä. Ei kai sitä ihminen tarvitse kahta suklaalevyä joka viikko. ;)
PoistaMielestäni olen saanut aika hyvin takaraivoon asti laihtumisen ja ajatuksen paremminsta ruokatottumuksista, jokin päässäni on vaan viimeisen parin vuoden aikana napsahtanut ympäri ja ajatus entisestä täydellisestä kurittomuudesta ei kiehdo.
Sellaisella ruokavaliolla tuskin tulee kovinkaan onnellisia ja hyväntuulisia ihmisiä muutenkaan. =)
PoistaMulla on ainakin ollut paljon parempi mieli paremmasta ruokavaliosta kuin sellaisesta inhottavasta ja raskaasta. Ja miten paljon helpompi itselleen on se herkku sallia, kun voi palata sen jälkeen ruotuun ja saa vielä kiloja karistettua. Olin aika lailla isompi möhkäle vuosi sitten kuin nyt. Eli ei kiitos enää vanhoille tavoille. :)
Poista